Katsaus historiaan XI: Rauhan puolesta

Historia

Vallankumous

Eduskunta julistautui yleislakon jälkeen marraskuun puolivälissä 1917 Suomessa korkeimman vallan haltijaksi ja hyväksyi mm. valtalain ja uudet kunnallislait.

Ne olivat hyviä asioita, jotka tapahtuivat liian myöhään. Katkeruus oli kasvanut liian suureksi ja työväenliikkeen vanha ja väkivaltaista kumousta vastustanut johto menettänyt asemansa ja mahdollisuutensa johtaa kehitystä parlamentarismin tietä.

Kansalaissota_julistusVallankumous yllätti silti suuren osan työväenliikkeessä toimineista.

Näin Fiina Merikari kuvaa tunnelmia naisyhdistyksen vuoden 1917 toimintakertomuksessa:

”Suomen työväen on täytynyt ase kädessä nousta taisteluun katalia sortajia kohtaan. Kuinka raskas on taistelumme oleva, kuinka paljoilla uhreilla vapautemme saamme ostaa, sen tulee läheinen tulevaisuus näyttämään…” (Naisyhdistyksen toimintakertomus 1917)

Vuosikokous, jossa myös toimintakertomus hyväksyttiin, pidettiin 24. helmikuuta 1918. Kansalaissota oli kokousta pidettäessä ollut käynnissä noin kuukauden. Sotasensuurin vuoksi sodan kulusta ei ollut tarkkoja tietoja.

KansalaissotaEpävarmuus heijastui myös Fiinan kirjoittamassa toimintakertomuksessa: ”Sen vaan tiedämme, että nyt eletään käänteentekevässä kohdassa, vanhoissa uomissaan ei enää sorrettua työtätekevää luokkaa saada kulkemaan, se tahtoo itse viitottaa tiensä,  se tahtoo saada oikeuden tehdä hyödyllistä työtä ja elää työnsä tuloksista, se tahtoo elää tasa-arvoisena vapaana kansalaisena vapaassa maassa.” (Naisyhdistyksen toimintakertomus 1917)

 

Arto Jokela, Turun sos.dem. naisyhdistyksen historiakirjan kirjoittaja