Katsaus historiaan IX: Ulos kaupungin pölystä

Historia

Ulos kaupungin pölystä 

”…onkin onnistunut kumpaisenakin kesänä viemään noin 75 kuihtunutta työläislasta ulos kaupungin pölystä 5 viikon ajaksi vapaalla ylöspidolla, vahvistumaan ja nauttimaan luonnon ihanuuksia maalla. Lapset ovatkin lyhyestä ajasta huolimatta näyttäneet kokolailla virkistyneiltä ja painossa lisääntyneet keskimäärin  noin 1 ½ kg.” (Toimintakertomus 1912 – 1913)

naiset 001_1954Parhaimmillaan siirtolassa vietti kesäänsä lähes satapäinen lapsilauma. Siirtolassa oltiin kahdessa vuorossa, aluksi kolmen viikon jaksoissa, myöhemmin jakson pituudeksi vakiintui viisi viikkoa.

Huonot ajat heijastuivat myös siirtolaan. Esimerkiksi vuosina 1915–1917 siirtola aika supistettiin ja 1915 luovuttiin palkallisesta keittäjästä.

Suuren laman vuosina lokakuussa 1933 Toveritar-lehti kirjoitti, että kesäkotiin pyrkivien määrä oli noussut, ja että ”äidit hakevat aliravitsemustilassa oleville lapsilleen ja itselleen kesäkodin tarjoamia virkistys- ja tervehtymismahdollisuuksia”.

Lääkäri tai terveydenhoitaja tarkasti lapset ennen ja jälkeen siirtolan. Yksi mittari lasten hyvinvoinnissa oli painon nousu. Esimerkiksi 1909–1911 heidän painonsa nousi siirtolassa noin puolitoista kiloa.

Mitä siirtolassa sitten syötiin? Kesällä 1917 mentiin tällaisella ruokavaliolla: ”aamulla klo 8 sekapullavoileipä ja maitoa, aamiainen kl. 10 puuroa ja maitoa, kl. 12 voileipää, kl 2lta päivällinen sisältäen kahta lajia keittoruokaa vaihdellen kunakin viikonpäivänä, iltapäivällä kl. 5 maitoa ja pullaa illallinen kl. 8 puuroa ja maitoa.”  (Kk. 14.5.1917)

Yleensä siirtolaan oli enemmän pyrkijöitä kuin voitiin ottaa. Lasten valinnassa otettiin huomioon heidän terveydentilansa, kotien varallisuus ja kotiolot laajemminkin. Maksua siirtolaan päässeiltä ei peritty.

Viimeistään 1920-luvun lopulla käytännöksi vakiintui, että lapset olivat pääsääntöisesti alle seitsemän vuoden ikäisiä. Alle 3-vuotiat lapset olivat siirtolassa äitinsä kanssa.

Entä mitä siirtolassa tehtiin? Näin siirtolan päivää kuvasi kesäkuussa 1937 sen monivuotinen emäntä Riikka Koskinen:

”Työjärjestys siirtolassa on seuraava: klo 8 maitoa ja voileipää; klo 10 kaurapuuroa; klo 12 voileipiä; klo 14 2 lajia lämmintä ruokaa; klo 17 maitoa ja voileipiä; klo 19 puuroa ja maitoa sekä klo 21 nukkumaan meno. Väliajat kulutetaan ulkona leikkien ja retkeillen.” (Sosialisti-lehti, kesäkuu 1937)

Maitoa päivässä kului noin 60 litraa. Iltaisin lapset pestiin saunassa, lauantaisin oli löylysauna.

Arto Jokela, Turun sos.dem. naisyhdistyksen historiakirjan kirjoittaja