Presidentillä on merkittävä vaikutus yhteiskunnan arvoihin ja asenteisiin. Presidentin tulisi mielestäni olla puolueettomasti oikeudenmukainen, puolustaa tasa-arvoa sen kaikilla kentillä, työelämässä, naisen ja miehen välillä, lapsen, aikuisen ja vanhuksen välillä. Suomessa on jo pitkään ollut sosiaalidemokraattitaustainen presidentti. Sosiaalidemokratia ajaa juuri niitä arvoja, joita itse sairaanhoitajan työtä tekevänä arvostan. Sosiaalidemokratia on aina puolustanut yhteiskunnan työntekijöitä sekä ihmisiä, joiden toimeentulo ja selviytyminen jokapäiväisestä elämästä voi olla vaikeaa. Suomi elää työstä, siitä saaduilla verovaroilla voidaan tasa-arvoisesti jakaa hyvinvointia. Kaikilla tulee olla oikeus ainakin kohtuulliseen hyvinvointiin. Hyvinvoinnin osa-alueita on useita, se voi olla sosiaalista, terveydellistä, kulttuurillista; hyvinvointi on jokaisen ihmisen itse määrittelemä asia. Presidentillä tulee omilla kannanotoillaan voida vaikuttaa Suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin kehittymiseen, edelleen niin, että se on kaikkien tasa-arvoisesti saavutettavissa. Hänen tulee kannanotoillaan vaikuttaa siihen, että syrjäytyminen sekä tuloerot pienenisivät yhteiskunnassamme.
Muutamassa vuodessa yhteiskuntamme on muuttunut erilaiseksi ja sen toimivuus muuttunut. Esimerkiksi; Suomessa on ollut aina erittäin hyvät julkisen sosiaali-, ja terveydenhuollon palvelut. Nyt näitä ollaan politiikan osavaikutuksella ajamassa alas. Markkinajohtoinen terveydenhuolto ei ole tasa-arvoista ja kaikkien kansalaisten saavutettavissa, kuitenkin sitä tuetaan verovaroista. Julkiseen terveydenhuoltoon on lisättävä enemmän resursseja ja työntekijöitä, sen toimivuuden turvaamiseksi. Terveydenhuoltoon ei sovi markkinajohtoinen tulostavoitteellisuus, vai minkä arvoiseksi arvotetaan henkilön terveys tai henkilökunnan inhimillinen kohtaaminen sairaan kanssa? Valtiolla ja kunnilla on yhteisiä tehtäviä kansalaistensa hyvinvoinnin turvaamiseksi. Yhteiskunnan arvo- ja asennemaailma ja sen kautta tehtävät toimet muokkautuvat sen perusteella kuka on poliittisessa päätöksenteossa valta-asemassa.
Tämän päivän Suomessa presidentin tulee myös olla kokenut valtiomies, joka hallitsee ulkopolitiikan ja siinä käytävät vuoropuhelut. Suomi ei pärjää yksin tässä kansainvälisessä ja kovin markkinavetoisessa ja kilpailuhenkisessä maailmassa. Euroopan unioniin ja Euroopan rahaliittoon liityttyämme moni asia on ollut erilaista kuin ennen, mutta myös paremmin. EU tarkoittaa myös yhdessä sovittuja sääntöjä ja direktiivejä siitä miten toimimme tässä yhteisessä unionissamme. Rahayksikkömme eli euro ei ole heilahdellut niin kuin markkamme aikoinaan vaan kansalaisilla on ollut turvallisempi olo hoitaessaan raha-asioitaan. Suomi on muun muassa yli rajojen tehdyn yhteistyön avulla lisännyt tunnettuutaan maailmalla. Yhteistyö muiden euromaiden kanssa on huomattavasti helpottunut kaikilla elämän osa-alueilla. Me emme myöskään pärjää vain Suomalaisten yhteiskuntana. Suomen ikärakenne ja ikäjakauma tulee tulevina vuosina muuttumaan erittäin paljon ja tarvitsemme työvoimaa kaikille aloille. Suomen edustaminen sekä sisäpolitiikassa ja ulkopolitiikassa vaatii henkilön, joka on ollut kehittämässä nykyistä järjestelmää mutta myös nähnyt ”vanhan” järjestelmän ja sen toimintatavat. Politiikan läpinäkyvyyttä on lisättävä sekä ulko-, että sisäpolitiikassa. Siksi minun valintani presidentiksi on Paavo Lipponen, pitkän linjan poliitikko ja varsinainen valtiomies.
Toivoisinkin nyt, että kaikki äänestäisivät, mutta myös miettisivät arvo-, ja asennemaailmaa sekä ulkopoliittista osaamista ja kokemusta kunkin presidenttiehdokkaan taustalla.
Nina Kallio
